Pian ylioppilaat saavat jälleen lakkinsa. Ylioppilaat saavat yhtä ja toista lahjaksi ystäviltä sekä sukulaisilta ja kaikki lahjat eivät taatusti tule tarpeeseen. Monen mielestä on parempi antaa lahjakortti tai käteistä kuin ostaa jotain, mitä ei tiedä sankarin tarvitsevan.
Tänä vuonna serkkuni tytöllä on takana kolme vuotta kirjojen pättäämistä ja hänen ylioppilasjuhlansa lähestyvät. Minun pitäisi alkaa tekemään ratkaiseva päätös lahjan suhteen. Olen yrittänyt udella lahjatoiveita, mutta en ole saanut oikein mitään vastausta siitä, mitä hän toivoisi saavansa. En halua antaa lahjaa rahana ja lahjakorttikin kuuluu tylsien lahjojen listalleni. En myöskään usko, että osaisin ostaa nuoren makuun sopivan korun tai koristeen.
Ongelmaa lisää se, että en tunne häntä oikeastaan yhtään; en tiedä tarkalleen mitä hän harrastaa tai mistä hän on kiinnostunut. Moni voi miettiä, että mitä juhlissa edes teen. Tapaan tietenkin sukulaisia, sitä vartenhan sukulaiset kutsutaan aina paikella kun vähänkin on juhlan aihetta vai liekkö oikea syy se, että halutaan enemmän lahjoja. Niin tai näin, onhan sitä ylioppilastakin kiva pitkästä aikaa nähdä. Voin vaikka taivastella, kuinka hän on kaunistunut tai kasvanut.
Vaikka olen kuinka pohtinut lahjaa ja välillä yrittänyt olla pohtimatta jos idea tulisi salakavalasti takavasemmalta. Tätä ei kuitenkaan tunnu tapahtuman. Raha ja lahjakortti, vaikka tylsiksi olenkin ne jo listannut, tuntuisi kuitenkin helpolta. Keskiviikko iltana, television ääressä, kuitenkin muistin, että on olemassa myös elämyslahjoja. Olin ne haudannut, koska kuvittelin, että en saisi mitään ostettua pienellä budjetillani, maks. 50€.
Aloin kuitenkin tutkailemaan, saisinko budjettini puitteissa ostettua jonkun kivan elämyksen. Lopulta päädyin kahden vaiheille: sukelluskokeilu tai dr. Fish kalapedikyyri. Molemmat tuntuivat ajatuksena kiehtovilta; hän on urheilullinen, joten sukellus sopisi siihen, mutta kolme vuotta on ollut rankkaa (tiedän sen omasta kokemuksesta), joten rentoutuminen kalapedikyyrissä sopisi siihen. Lopulta päädyin kuitenkin kalapedikyyriin, jolla ylitin budjettini, mutta vain viidellä eurolla. Toivottavasti sankari pitää tästä ylioppilaslahjasta!
Anu Jokela, Elämyskirjoittaja
Kommentoi!