Isälle on usein vaikea keksiä sopivaa joululahjaa, koska ne pyjamat ja tohvelit on ostettu jo viitenä eri jouluna, sukkiakin alkaa jo olla tarpeeksi ja autotalli on täynnä remonttileluja. Kaikki isät eivät halua myöntää, että oikeasti he haluavat vain laatuaikaa perheen kanssa. Turha sitä on ruveta hempeilemään ja kertoa sitä, siinähän menee miehisyys. Mitä ihmisetkin ajattelisivat…
Vitsit sikseen, monille ihmisille on vaikea pyytää lahjaksi aikaa, koska se vaatii aina lahjan antajalta erityistä sitoutumista ja harkintaa. Laatuaika on lahjana uhkapeliä, high risk – high reward. Kun elämyslahja menee putkeen, siitä yhteisestä hetkestä voi tulla perheen legenda, joka muistetaan vielä vuosien päästäkin. Toisaalta yhteiseksi elämykseksi voi olla joskus vaikea keksiä tekemistä, joka miellyttäisi varmasti kaikkia osapuolia. Uskon itse kuitenkin, että riski kannattaa ottaa. Muistelen eniten lahjoja, jotka sain laatuajan ja yhteisten muistojen muodossa (jos ei oteta huomioon sitä robottikoiraa, jonka sain 7- vuotiaana – sitä en unohda koskaan).
Tutkimalla erilaisia forumeita ja nettilehtien kommenttiosastoja esimerkiksi seuraava kommentti pomppasi silmille:
Juu ei.
Kiitos ei mitään roinaa minulle.
Itse tehty kortti ja yhteistä aikaa, vaikka se kännykkä taskussa polttelisikin.
– Nimim. Ihan Ilmaista
Pieni tarinahetki;
Olen aina pitänyt joulusta ja lahjojen pohtimisesta. Jo pienenä aloin antaa syyskuussa äidilleni osan viikkorahasta säilöön joululahjoja varten, etten vain käyttäisi rahojani syksyn aikana. Olin ehkä 9- vuotias kun painiskelin taas vaihteeksi isän joululahjan kanssa. Päädyin ostamaan vihanneshöyryttimen. Kyllä, VIHANNESHÖYRYTTIMEN… Mielestäni se näytti coolilta; eikös näytäkin?
Kaikessa rehellisyydessä, ostohetkellä en oikein edes tiennyt mikä se oli. Sen voin kertoa, että vaikka isäni esittikin jouluna todella innostunutta ja kiitollista, ei sitä vihanneshöyrytintä koskaan näkynyt muualla, kun keittiön alimman laatikon pohjalla. Sanomattakin on selvää, että ne muutamat eurot olisin voinut käyttää vähän paremminkin. Tai olla käyttämättä euroja laisinkaan. Uskon, että isänikin olisi ollut tyytyväisempi vaikkapa yhteiseen hetkeen luonnossa, kuin tuohon vihanneshöyryttimeen (joka nykyään muuten löytyy omasta asunnostani, aivan yhtä käyttämättömänä).
Isälle joululahjan keksiminen voi tuottaa vaikeuksia jo senkin takia, että hänellä vaikuttaa jo olevan ”kaikkea”. Tiedän että oma isäni hullaantuisi ainakin Ferrari-ajelusta tai laskuvarjohypystä. Kovaa valuuttaa olisi myös sukelluskokeilu. Tandem-hyppy ja karting on jo koettu. Mitä ei koskaan voi olla liikaa, on hyvät muistot ja elämykset. Elinikäiset muistot eivät päädy komeron perälle, niitä ei anneta eteenpäin kalakaverille eivätkä ne mene koskaan pois muodista. Uskon vahvasti siihen, että ihmistä kaduttaa lopulta enemmän tekemättömät asiat kuin tehdyt.
Säästä isäsi tekemättömyyden katumukselta ainakin näillä joululahjaideoilla isälle : )
Netta, elämyskirjoittaja
Kommentoi!