Lapsuudessa omaa syntymäpäivää odotettiin joskus kuukausitolkulla (ja syntymäpäivälahjoja tietysti) – kouluun vietiin karkkia tarjottavaksi muille luokkatovereille ja joskus luokka lauloi laulunkin. Meidän perheessä tapana oli, että synttärisankari herätettiin aamulla JÄÄTELÖLLÄ! (Ennen kuin tuomitset, meidän perheessä oli muuten tarkat herkkupäivät ja limuja ei tarjoiltu kuin joskus ja jouluna) Sellaisella pienellä kermajäätelöpikarilla, mihin oli tuupattu yksi kakkukynttilä. Yleensä itse heräsin jo viimeistään siihen, kun äitini kolisteli pakastinlaatikoiden kanssa. Tiesin, että sieltä loppu perhe tulee pian ja pimeän huoneen valaisee vain yksi kynttilä, kun he yrittävät epävireisesti laulaa synttärilaulun minulle. Monella ystävälläni oli samoihin aikoihin syksyllä syntymäpäivä ja pariin otteeseen järjestimme yhteissynttärit – mikä ihana muisto lapsuudesta, kun parikymmentä juoksevaa ja kiljuvaa lasta ramppaa pihan ja talon välillä syksyn mudassa…
Näin aikuisiällä on yhteissynttärit jääneet hamaan menneisyyteen, eikä jäätelöäkään kukaan tarjoa aamulla (saattaa olla ihan hyvä juttu..). Aikuisena muutamaa tasalukuista merkkipäivää lukuun ottamatta syntymäpäivät vietetään usein kahvitellen perheen kanssa, käymällä illallisella ja sanomalla kaikille tutuille: ”ei sitten vaihdeta syntymäpäivälahjoja, jookos?”. Aikuisena kun nurkat alkaa olla aika täynnä kaikkia menneiden vuosien syntymäpäivälahjoja, joista pakollakin iso osa on tarpeettomia.
Joskus työn, kiireen ja asuntolainan alla sitä kaipaisi elämäänsä hieman lisää lapsekkuutta – jotain hullua hauskanpitoa; sitä kun nauraa niin paljon, että pian itkettää hapen puutteessa, sitä kun seuraavana päivänä vatsalihakset sattuvat kaikesta nauramisesta. Minun suunnitelmani on seuraava:
Tänä vuonna lokakuussa, kun syntymäpäiväni taas koittaa, sanon edelleen ystävilleni, että lahjoja ei tarvitse vaihtaa, mutta aion viettää syntymäpäivääni muutenkin kuin kermakakkua syöden (en edes pidä kermakakusta). Tänä vuonna aion viettää aikaa yhdessä perheeni lisäksi myös ystävieni kanssa ja viettää ehkäpä hieman lapsenomaisen syntymäpäivän tehden jotakin hauskaa – tavoitteena kipeät vatsalihakset seuraavana päivänä.
Itse ajattelin suunnitella päivän ohjelmaan edelleen mukaan paljon rakastamani hyvän ruoan, mutta myös jotakin leikkisää ja naurua kirvoittavaa kuten seikkailupuistossa vierailua tai värikuulasotaa. Teille muille, haastan teidätkin viettämään ”yhteissynttärit” ei pelkästään perheen kanssa, vaan myös ystävienne seurassa ja tekemään jotakin hauskaa. Nähdään radalla!
pssst. syntymäpäivälahjaksi elämys on jotain uutta
– Netta, elämyskirjoittaja
Lahjavinkkejä.com - parhaat lahjavinkit! 
Kommentoi!